Kalevale

Joskus vielä, kerron kaiken

Välillä tunnen, kun kaikki räjähtää, puhkeaa kukkaan
terälehtien auetessa, loistoon ja kauneuteen kadotan itseni
syöksyn huimaa päätäpahkaa kaiken sekaan,
hukun ja rakastan
syvemmälle ja korkeammalle kerta kerran jälkeen,
jotta itseni unohdan
eikä se minua satu,
joku minua suojelee kun nimeni unohdan
paikan unohdan, ajan unohdan, itseni unohdan.

Joku minua suojelee kun tuon kunnian ja
kauneuden minulle kattaa
joskus, joskus vielä jaan sen, kerron kaiken.

Kerron miltä tuntuu,
kun joku ottaa kauniiseen suureen syliin
ja vie ja hymyilee ja on suuri, kerron miltä tuntuu
kun joku ei välitä nimestäni ja itsestäni
vie ja hymyilee ja on suuri.

Joskus vielä, kerron kaiken.