Kaikkeuden kääntöpiste

Kaikkeuden kääntöpiste -romaanin päähenkilö on Ligeia, valkoisen valon säde, joka taituttuaan on joutunut maan pinnalle ja ruumiillistunut. Hajoamisen myötä pahasti vahingoittunut ja ihmisen hahmon omaksunut Ligeia päätyy Lähteen kaupunkiin ja ystävystyy kaksitoistavuotiaan tytön kanssa. Ligeian tarinan kuultuaan tyttö keksii uudelle tuttavalleen peitetarinan ja löytää hänelle toimen kaupungin kartanpiirtäjänä. Ligeia asettuu kaupunkiin, tutustuu sen asukkaisiin ja opettelee sen tavoille, mutta hänen toiveenaan on aikanaan palata Kaikkeuden kääntöpisteeseen. Sitä ennen hajonnut valo on kuitenkin saatettava jälleen ehjäksi.

Aikansa Lähteen kaupungin asukkaiden vieraana toivuttuaan Ligeia lähtee jäljittämään särkyneen valon osasia. Matka vie hänet halki monenlaisten seutujen aina merelle aukeaville Etelän porteille saakka, ja osan kadottamastaan hän joutuu voittamaan takaisin neuvotteluissa ja toimissa, joihin ei milloinkaan olisi halunnut ryhtyä.

Katariina Kärkelän kolmas romaani Kaikkeuden kääntöpiste on fantasia siitä, miten kauas ytimestään kurottunut valo kääntyy sisäänpäin ja alkaa palata omia kehiään takaperin ja muuttua palatessaan aineeksi. Tätä pohti jo 800 vuotta sitten englantilainen filosofi Robert Grosseteste. Vastaavaa tutki luonnontieteen keinoin Albert Einstein - ja mullisti fysiikan. Katariina Kärkelä lähestyy samaa aihepiiriä mielikuvituksen voimalla: tarina alkaa kaikkeuden kääntöpisteestä, jota kauemmas valo ei enää voi kurottua.