Jumit

Heikki Ojanen jatkaa romaanissaan Jumit samaa teemaa, jota hän käsitteli erinomaiset arvostelut saaneessa aforistisessa sarjassaan Elämänkokoisen kirjaston reunalla.

Ajatusten äärettömässä avaruudessa yhä useampien ihmisten ajatukset jähmettyvät yhä pienempiin kupliin. Kupla on turvallinen tila, koska siellä ei tarvitse itse ajatella, sillä Mestari, Auktoriteetti, Guru tai Ajattelija on jo suorittanut ajattelun. Ja polarisaatio kiihtyy. Ja polarisaatiota kiihdytetään. Sekä tahallisesti että tahattomasti.

Polarisaation vastapainoksi on entistä tärkeämpää nostaa esille ajattelun merkitys ihmiselle, ihmisyydelle ja ihmiskunnalle. Mutta ajattelu vaatii aikaa. Hätäinen tunnereaktio on satoja kertoja nopeampi kuin analyyttinen ja looginen ajattelu. Jos ihmisellä ei ole enää aikaa ajatella, ei sivistykselle ole enää sijaa. Aivot on plastinen elin, se muokkautuu käytön mukaan. Sekä hyvään että huonoon suuntaan.

Dialektiikka korostaa, että ajatukset kehittyvät vastakohtien jännitteessä. Sokrates käytti dialektiikkaa keskustelussa, jossa kysymyksillä ja vastauksilla haastettiin keskustelukumppanin ajattelun ristiriitaisuuksia. Hegel kehitti dialektiikkaa edelleen filosofiseksi systeemiksi, jossa ajattelun kehitys tapahtuu kolmessa vaiheessa: teesi – antiteesi – synteesi. Ja kun synteesistä kehittyy uusi teesi, ajattelu väistämättä kuljettaa ihmiskuntaa kohti sivistymistä.

Romaanissa Jumit teknologiajohtaja Mikko Korpisella ja taksiyrittäjä Jari Vartevalla on henkisiä jumeja. Taustoiltaan ja arvoiltaan täysin erilaiset kuusikymppiset miehet joutuvat auto-onnettomuuteen ja jäävät jumiin rusentuneeseen autoon keskelle syksyistä korpea. Nestevajaus riuduttaa kuolemaa kohti matkaavien miesten kehoa samanaikaisesti, kun ajatukset ja mielipiteet törmäilevät ja mielen kerrostumat alkavat purkautua.

Jumit on filosofisia kysymyksiä ja olemisen syvyyksiä luotaava romaani, jossa ensimmäisen luvun jälkeen ei tapahdu mitään ulkoisesti havaittavaa. Mutta fyysinen jumi antaa aikaa ajatella. Aikaa puhua. Aikaa kuunnella. Aikaa keskustella. Ja tämä antaa teesille tilaa kohdata antiteesi, jotta synteesille on sija syntyä.