Jo kaukaa kuulet

TAIVAS HELLII LAULAJIA

Niin korkealla
kuin silmä kantaa
laulaa kuoro leivojen.
Ne lentelevät ympäriinsä
ja laulavat ja laulavat
keveästi tuulen lailla.

Taivas hellii laulajia,
aurinkokin säteilee.
Viulu soi, viulu soi
niin vienosti kuin
viulu vain soida voi
suven heleinä hetkinä.

Tämä on iisalmelaisen Pirjo Virkkusen kuudes
runokirja, johon sisältyy luontoa, etenkin metsää ja
sen ääniä sekä laulua ja soittoa kuvailevia tekstejä.