Ja elämme vieläkin, ellemme ole kuolleet

Käännösvalikoima keskittyy Mati Untin varhaisempaan tuotantoon, 1970-luvun kolmeen pienoisromaaniin ja viiteen lyhyeen lapsuusajan muistumaan, teksteihin, jotka
vuosikymmenten saatossa eivät ole menettäneet rahtuakaan modernista otteestaan, eksistentiaalisesta ilmaisuvoimastaan, intensiteetistään eikä aitoudestaan.

Kirjan lopussa on kirjallisuudentutkija Kalev Keskülan laaja artikkeli Vooremaan eksistentialisti kaupunkilaiskirjailijana, katsaus Mati Untin lähes koko kirjalliseen tuotantoon.

Olen aina tottunut ajattelemaan ja puhumaan Mati Untista kuin nerosta, koska virolaisesta kirjallisuudesta löytyy todella vähän yhtä hyviä teoksia kuin Untin teokset ovat, ja jos jonkun on täytettävä kansalliskirjallisuudessa neron osa, niin miksipä ei hänen. Mutta toisaalta myös sen vuoksi, koska hän muistutti kaikin tavoin neroa. Minun mielestäni ”nero” tarkoittaa aina jotain tunteellista, yllätyksellistä, luovalla tavalla epäadekvaattia, ja juuri sellaisena Mati Unt mielellään esiintyi - niin elämässä kuin kirjallisuudessa. [...] 1970-luvulla Mati Untista kehkeytyi elävä terävä-älyisyyden henki virolaiseen kirjallisuuteen. Hänellä oli erityinen kyky siepata ilmasta enteitä ja ideoita, hänen kaiken uuden puoleen kurotteleva sielunsa oli altis kaikkinaisille jännittäville vaikutteille. Merkitykseltään hänen rinnalleen voi asettaa vain suuren rationaalisuuden hengen, Jaan Krossin - mahtavia molemmat.
(Kalev Kesküla, kirjassa Undi-jutud
- Mälestusi Mati Undist, 2008.)

Kirjailijasta
Mati Unt (1.1.1944-22.8.2005) oli virolainen kirjailija, esseisti ja teatteriohjaaja. Mati Untin teoksia on suomennettu useita, joista merkittävin on 1979 ilmestynyt Sügisball (suom. Syystanssi).