Hävittäjälentokone 1940-1947

Potkurihävittäjälentokone joutui toistamiseen tulikasteeseensa toisen maailmansodan sytyttyä. Ottaen huomioon lentokoneiden ja varsinkin lentokonemoottorien kehitysajat, moni konstruktio oli nähnyt päivänvalon jo 1930-luvulla mutta kehittyi merkittävästi 1940-luvulla. Mutta uusiakin konetyyppejä kehitettiin niin, että sarjavalmistetut koneet ehtivät sotaan - tai sitten ei.

1940-luvun hävittäjälentokone oli vapaastikantava alataso, jossa oli sisäänvedettävä laskuteline, laskusiivekkeet ja katettu ohjaamo. Yhä useammin koneessa oli myös vakiokierrospotkuri, radiovastaanotin ja -lähetin sekä heijastintähtäin. Sodan edetessä moottoritehot kasvoivat, samoin bensiinin oktaaniluku, ahtimet kehittyivät ja aseistus muuttui raskaammaksi. Myös tuotanto kehittyi, kun lentokoneita alettiin prässätä kevytmetallipellistä ja koota liukuhihnalla.

Toinen maailmansota muodostui potkurihävittäjän joutsenlauluksi, sillä sodan aikana pääsivät palveluskäyttöön ensimmäiset suihkuhävittäjäkoneet ja sodan jälkeen ensin maakentille ja hieman myöhemmin lentotukialuksille tarkoitettujen hävittäjälentokoneiden osalta kiinnostus suuntautui yksinomaan suihkumoottoreihin. Kirjan ajanjakso muotoutuukin siten, että jakson loppuvuoden määrää viimeisen palveluskäyttöön päässeen potkurihävittäjälentokonetyypin proton ensilento. Kone on Lavotškin La-11 ja ajankohta toukokuu 1947.

Kirja kumpuaa kirjailijan kiinnostuksesta potkurihävittäjälentokoneisiin ja on kirjoitettu yleisön pyynnöstä jatkoksi aiemmille kirjoille Hävittäjälentokone 1912-1918 (2022) ja Hävittäjälentokone 1919-1939 (2020). Kirjailija on ilmailuhistorian harrastaja.