Eino Leinon runoelma Hymyilevä Apollo

Eino Leinon ylittämätön runoelma Hymyilevä Apollo (1898) kattaa koko elämän. Säkeet rakkauden voimasta, sovinnon ylistämisestä, luonnonkauneudesta hurmaantumisesta ja kiitollisuudesta elämälle ovat inspiroineet monia säveltäjiä. Armoitettu melodikko Iiro Rantala on säveltänyt koko runoelman, tiettävästi ensimmäisenä säveltäjänä ikinä, baritoni Aarne Pelkosen kymmeneksi lauluksi järjestämänä. Laulelman ja taidemusiikin rajalla liikkuvat laulut ovat aukikirjoitetun pianosäestyksen lisäksi varustettu sointumerkein.

1. Apollon laulu (Näin lauloin ma kuolleelle äidillein)
2. Lemmen laulu (Kun aavehet mieltäsi ahdistaa)
3. Laulu sovinnosta (Ei paha ole kenkään ihminen)
4. Työn laulu (Sun mieles jos kääntyvi murheisaks)
5. Laulu levosta (Niin pienet, pienet on piirit maan)
6. Elämän laulu (Kuka tietävi, mistä me tulemme)
7. Luonnon ylistys (Oi, katsokaa, miten lainehet)
8. Laulu rakkaudesta (Oi, ootteko silloin te lempineet)
9. Kiitoslaulu (Oi, kiitos sa Luojani armollinen)
10. Laulajan laulu (Soi, helise kulkijan kannel vain)