Caton opetuksia

Caton opetuksia on myöhäisantiikin aikana laadittu kokoelma Cato vanhemman (243-148 eaa) nimiin laitettuja roomalaisia elämänohjeita. Runomittaan laaditut parisäkeet opastavat nuorta koululaista kunnialliseen käytökseen ja valmistavat häntä kohti aikuisuutta. Viisaudet ovat luonteeltaan maallisia ja käsittelevät asioita perhe- ja ystävyyssuhteiden vaalimisesta menestykseen, vaikutusvallan käyttöön ja toimintaan julkisessa elämässä.

Caton opetukset oli keskiajalla yksi Euroopan luetuimmista teoksista. Sitä käytettiin latinan alkeisoppikirjana likimain kaikissa kouluissa yli tuhannen vuoden ajan. Samalla oppilas tuli omaksuneeksi hyviksi todettuja elämänviisauksia. Alkujaan pakanalliset elämänohjeet olivat helposti sopeutettavissa keskiajan kristilliseen ympäristöön. Cato miellettiin kunnioitettavaksi ja viisaaksi pakanaksi, joka opetti välttämään paheita. Caton opetusten parisäkeissä voitiin myös nähdä vastaavuuksia Raamatun eri kohtiin.

Kirja sisältää Caton opetusten suomennoksen lisäksi sen latinankielisen alkutekstin sekä parisäkeiden selityksiä. Kirjan lopussa käsitellään vielä erikseen Caton opetusten taustaa, syntyä ja jälkivaikutusta.

Suomennos, selitykset ja jälkisanat: Arto Kivimäki. - Suomennoksen perustana on Marcus Boasin editio Disticha Cantonis (1952).