Piiloutujan maa

Etsi piilo valmiiksi, kun sitä tarvitset, on jo myöhäistä!

Hermoparantoloita ei ole enää, mutta piiloja on. Jokainen on joskus vaivihkaa poistunut alakerran hälystä ja noussut portaita taivaaseen, vinttipiilon hiljaisuuteen. Olo on kevyt kuin heinäkuisessa hautaustoimistossa, jossa urakoitsija syö juustoleipää ja arkkujen kylkeen paistaa aurinko.

Kaikki haluavat joskus piiloon, kuka maailman pahuutta, kuka naapurinsa hyvyyttä, kuka perhettään, kuka itseään. Onneksi hyviä piiloja on kaikkialla – piiloutua voi vaikka lääninhallitukseen tai Somerolle.

Petri Tammisen kirjan jälkeen ympäristöään katsoo uusin silmin. Sillä viisas katselee piiloja kaiken aikaa.