Miltä nyt tuntuu, toimittaja?

Sitä on kuullut niin monta kertaa toimittajien haastateltavalleen esittämän kysymyksen ´miltä nyt tuntuu´, että piti vihdoin ja viimein esittää se itsellekin. Ei muuten tunnu sen kummemmalta.

Kun vähän enemmän miettii tuota kysymystä, niin vähän alkaa jo tuntuakin. Nimittäin siltä, että aika on kulunut saakelin vinhaa vauhtia. Vastahan meikäläisestä tuli paikallislehden päätoimittaja, 27-vuotiaana. Yli 40 vuotta sitten.

Kummallinen homma muuten tuo toimittajan työ. Voiko sitä työksi edes kutsua. Toimittajahan nostaa palkkaa siitä, että kertoo mitä muut tekevät. Jos toimittajia ei olisi, ei yhteiskunta siitä sortuisi. Enemmän toimittajat tarvitsevat muuta elämää kuin muu elämä toimittajia.

Ainakin valtamedian toimittajista iso osa kuittaa palkkarahansa vähällä vaivalla. Riittää kun muistaa päivittäin haukkua putinit, kertoa sisäministerin uusista ihmissulkuhankkeista ja presidentin lausahduksista.

Urheilutoimittajat ne vasta helpolla tienestinsä ansaitsevat. Kun pitää vain fokuksen oikeassa kohteessa ja ottaa vaarin momentumista, niin jo kohta nousee podiumille.

Niin kuin Ylen alueradion eräs toimittaja Kymenlaaksossa totesi: Asia on varmasti risöötsätty!