Marseljeesi

Ensimmäisen maailmansodan Pariisista Pohjois-Venäjän Finlandiaan risteilee rehevä, monitasoinen romaani, neliosaiseksi aiotun sarjan kolmas osa.

On toukokuu 1916. Pariisi on kukassa kuin nuori vaimo. Ei uskoisi, että on sota. Mutta sen on saanut tuta nahoissaan kaksi miestä. Hevosnaamaisen italialaisen päässä on sirpaleen tekemä aukko, amerikkalaisen kasvot sinappikaasu on runnellut tuntemattomiksi. Sotasairaalassa ystävystyvät Reikä ja Aukko, Apollinaire ja Oliver.

Kummankin juuret ovat Venäjän pohjoisessa maakunnassa, Finlandiassa. Minotaure-ravintolassa ystävykset tutustuvat Picassoon, aikansa suorasukaisimpaan kuvaajaan. Picasson kanssa sanailee irlantilainen, joka suunnittelee kokonaista kirjaa yhden porukan yhdestä päivästä Dublinissa. Mutta mitä Rockefellerin kätyri hakee Pariisista? Tapahtumat vyöryvät, kun rahan maailmanvalta luikertaa Montmartren taiteilijayhteisöön. Orjuudesta kumpuavan bluesin rytmissä liikehtii Isadora Duncan, tanssii kuten Picasso maalaa, vaatii vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta. Miten kietoutuu kulttuurin ja tanssin mahti pienen Finlandian kohtaloon? On tammikuu 1986. Amerikassa kohta satavuotias suurlähettiläs laulaa tuutulaulua kaikille valtiomiehille, joiden ohi on elänyt. Kertoo miten hän runnasi läntisestä Euroopasta Yhdysvaltain siirtomaan. Uudenlainen kolonialismi oli syntynyt.