Pseudonyymit - salanimiset kirjailijat

Kaikki kolme ovat maailmankuuluja kirjailijoita. Yksikään heistä ei todellisuudessa ollut sen niminen, mitä kirjojen kansiin on kirjoitettu.

Syitä siihen, miksi kirjailijat päättävät julkaista teoksensa tai osan teoksistaan toisella nimellä, on tietysti yhtä monta kuin on pseudonyymejä – tai aliaksia, tai noms de plumes, tai kynänimiä, tai salanimiä, kuten niitä myös kutsutaan.

Sukupuoliroolit

Middlemarch-romaani nähtiin brittiläisen kirjallisuuden merkkipaaluna jo sen ilmestyessä vuonna 1871. Sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista kirjoitetuista teoksista. Mutta jos Mary Ann Evans olisi käyttänyt oikeaa nimeään, eikä pseudonyymiä George Eliot, hänen mestariteoksensa ei luultavasti olisi nähnytkään painokonetta. Siskokset Brontë tekivät saman strategisen päätöksen ja huolehtivat siitä, että Jane Eyre, Wuthering Heights ja The Tenant of Wildfell Hall julkaistiin pseudonyymeillä Currer Bell, Ellis Bell ja Acton Bell.

150 vuotta myöhemmin brittiläinen kustantaja ei uskalla luottaa siihen, että poikia kiinnostaisi lukea pojasta, jolla on hyvin erityinen lahjakkuus, jos nämä tarinat olisivat naisen kirjoittamia. Alkukirjaimet, ja etenkin J-kirjain, ovat kuitenkin olleet voittava konsepti – mietipä vain; J.R.R. Tolkien, J.D. Salinger! … Joanne antoi periksi, jätti pois ainoan etunimeänsä, ja keksi itselleen keskikirjaimen. Arvaa minkä?

Tietysti myös miehet ovat mukautuneet ulkomaailman odotuksiin ja julkaisseet kirjallisia luomuksiaan pseudonyymillä. Charles Lutwidge Dodgson otti tarkoituksella sukupuolineutraalin kynänimen voidakseen vapaasti kirjoittaa mielikuvituksellisesta satumaailmasta tytön näkökulmasta. Lewis Carroll oli siis mies ja hänen rakas klassikkonsa Alice in Wonderland julkaistiin vuonna 1865.

Hienovaraisuutta

Pablo Neruda sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1971. Sitä ei olisi tapahtunut, ellei nuori Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalto olisi salaa uhmannut vanhempiaan – jotka ehdottomasti kielsivät poikaansa ryhtymästä kirjailijaksi – ja luonut itselleen aliaksen. Inspiraationa Ricardo käytti kahta esikuvaansa; runoilijoita Pablo de Rochaa ja Jan Nerudaa.

1984 on kiistattomasti yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista romaaneista. ei osannut kuvitellakaan sellaista menestystä keksiessään pseudonyyminsä. Sen hän teki osittain välttääkseen vanhempiensa nolaamista, osittain suojautuakseen täydelliseltä epäonnistumiselta. -pseudonyymin Eric valitsi koska Suffolkin läpi juokseva Orwell-joki oli hänelle mieluisa paikka, ja siihen sointui, oman tylsän etunimen sijaan, mainiosti Englannin suojeluspyhimys.