Wrightin veljesten unet

Kokoelman avaava kuusisivuinen dadahenkinen runo Pitk koipinen mies tuo mieleen niin Beckettin, Kirstin n kuin John Lennoninkin, mutta on samalla omaper inen, yhtaikaa ajaton ja ajassa kiinni oleva sanataideteos. Jatkossa meno muuttuu totunnaisemmaksi, mutta s ilytt vakavuutta ja sarkasmia yhdistelev n tyylilajinsa. Illuusiottoman tarkkan k isesti runot (esim. Cadiz ja Cannes 1993) paljastavat kullattujen kulissien taakse k tkeytyv n tyhjyyden. Runoelma Keltainen lehdist tiivist n kemyksen yhteiskunnasta, jossa vain raha, pinta ja kuluttaminen merkitsev t jotain ja joka jakaa kansalaisensa julmasti voittajiin ja h vi jiin. Mielipiteet eiv t ole uusia ja ainutlaatuisia, mutta ne on kyetty pukemaan tuoreeseen ja persoonalliseen muotoon. Hyv rytmiset runot ovat taidokkaita, vapaasti hengitt vi , kuitenkin tarkkoja ja tiiviit . Kielen taituruus ja ajatuksen selkeys yhdistyv t t ss teoksessa poikkeuksellisen onnistuneella tavalla. Jollakin tavalla kirjoittaja on kokoelmansa loppua kohden viel pystynyt parantamaan runojaan niin, ett monien omakustannekirjojen t yterunoja t st teoksesta ei l ydy. - Kirjallisuusraadin arvio; 1. palkinto P talo-instituutin vuoden 2016 kilpailussa.