Unisammakko

Vauva-arki, yöheräilyn maailmanennätysyritys.

Hippiäinen syntyy. Emolevyn uudelleenohjelmointi käynnissä. Käynnissä. Käynnissä. Mustaa huumoria vauvavuosiin.

Vanhemmuus. Hellyyttä, tyynyyn karjumista, kiireitä hengissäpitämisen saralla. Yöllisiä pelkoja – yövuorohan tunnetusti vastaa siitä että maapallo pysyy kiertoradallaan eikä gravitaatio katoa tai moninkertaistu. On myös teoreettinen mutta todennäköinen mahdollisuus, ettei ehkä ole niin täydellinen kasvattaja kuin silloin, kun ei vielä ollut omia lapsia. Unisammakko jatkaa esikoisromaani Hippiäisen humoristista ja koskettavaa tarinaa. Neuvolantäti venytti päätä, lähes irrotti sen, minä huusin mielessäni älä tapa sitä älä tapa sitä, Hippiäinen alkoi uudestaan itkeä ja minä en voinut mitään. Loikkasin viereen. – Voinko auttaa? – Kiitos, voisitko sinä pitää kiinni päästä. Että minä revin lapsemme pään irti? Älä kuvittele. – Totta kai. Pidin kiinni hellästi sillä en suostuisi kiskomaan päätä, mutta nyt täti sitten repi jaloista ja oli epävarmaa, kumpi lähtisi irti, pää vai jalat. – Neljäkymmentäyhdeksän senttiä, sinähän olet ponteva tyttö. Välitön ylpeys. Meillä oli ponteva tyttö. Meidän tyttö. Minä olin pitänyt sitä hengissä epävarmoissa olosuhteissa jo yhdeksän päivää ja nyt kuulin että meillä oli ponteva tyttö. Lausahdus soi korvissani majesteettisesti (maestoso).

Inga Röningin (s. 1974) esikoisromaani Hippiäinen ilmestyi elokuussa 2015. Röning myös käsikirjoittaa (mm. YLElle) ja on kirjoittanut lastenkirjat Kohti Pystynyppyläin puhurivuoristoa (2005) ja Oiva: lentokone joka pelkäsi lentämistä (2011). Hän rakastaa vanhoja taloja ja villasukkia (lauseessa syy–seuraussuhde).