Tellervo Koivisto

Mattssonin teoksessa etsitään Tellervo Koiviston lähtökohtia, juuria ja kasvuprosessia. Kuinka hänestä tuli hän? Millaista reittiä hän kulki ennen kuin päätyi korkeimpaan asemaansa, valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi vuosiksi 1982-1994? Millainen henkilö oli se, joka seisoi presidentin rinnalla kylmän sodan lopussa ja Kekkosen jälkeisinä vuosina, kun oli Koiviston vuoro hoitaa idänsuhteita?

Tämän kirjan käännekohdat eivät sijoitu presidenttivuosiin vaan 1950- ja 60-luvuille. 1950-luvulla nuori Tellervo rakastui. Tutkimuksen onneksi hän joutui asumaan eri paikkakunnalla sulhasensa kanssa - siksi rakastuminen on dokumentoitu tiheästi liikkuneisiin kirjeisiin. Rakastuminen vie mennessään, niin vei Tellervo Kankaanrannankin, joka ei oikein jaksanut enää keskittyä ekonomin opintoihinsa tavattuaan Mauno Koiviston. Tapaaminen oli ehdottomasti hänen elämänsä käännekohta, koska sen jälkeen ei ollut paluuta tavallisen ihmisen tavalliseen elämään. Edessä aukesivat tilanteet ja tilaisuudet, joihin rivikansalainen ei pääse kurkistamaan. Toiset käännekohdat liittyvät identiteettikriisiin, joka alkoi kotirouvan elämänpiirin niukkuudesta 1960-luvulla.

Tellervo Koivisto on kamppaillut demoniensa kanssa läpi elämänsä. Kouluvuosinaan hän joutui kärsimään äärimmäistä häpeää tuottaneista kokemuksista, jotka hän painoi syvälle alitajuntaansa. Sieltä kokemukset pulpahtelivat elämän kriisivaiheissa esiin, mutta ne onnistuttiin vaimentamaan lääkkeillä ja painamaan takaisin pimentoon. Varsinainen paranemisprosessi alkoi vasta sen jälkeen, kun Tellervo Koivisto lähti purkamaan noidankehää keinoilla, joista muodostui hänelle suorastaan elämän ja kuoleman kysymys: puhumalla ja kirjoittamalla.