Surujalavan kuolema: [Driimland 1]

Lassi Eerikäinen matkustaa Pärnuun tekemään pikku dokkaria kaupungin vanhan hallin joulusta, muutamaksi päiväksi, kuten hän on suunnitellut. Uudeksi vuodeksi kotiin, viimeistään. Mutta kuten tunnettu elokuvaohjaaja Jouko Aaltonen on todennut, dokumenttielokuvatuotannolle on tyypillistä, että suunnitelmat muuttuvat... Viikkoja myöhemmin (ja yhä Pärnussa) Lassi päätyy käsitykseen, että kun yleensä rantalomakaupungeilla on ikään kuin kahdet kasvot - sesongin ja sesongin ulkopuoliset - Pärnuja onkin itse asiassa kolme: [--] Sen kolmannen saattaa löytää hiukan silmiään siristämällä, kuuloaan teroittamalla, tunnustelemalla, haistelemalla ja maistelemalla; eksymällä, kadottamalla ja menettämällä; pelkäämällä; ihastumalla ja rakastumalla; ja ehdottomasti rivivälejä tulkitsemalla, uneksimalla ja näkyjä näkemällä. Ei muuten. Jotain sellaista uskon nyt löytäneeni. Kaikki tässä kaupungissa vaikuttaa silmiini epätodelliselta, kuin kangastukselta tai houreelta. Kaikki ikään kuin on muttei olekaan olemassa. Kuten oma elokuvani, näkemäni elokuvat, elokuvissa näkemäni unet, unissa näkemäni elokuvat... Ja entä nuo ihmiset (ja yksi vedenharmaa kissa) jotka ilmestyivät elämääni vain sitten äkkiä ja omituisesti, jopa väkivaltaisesti, kadotakseen? Keitä he oikein olivat ja miksi kuolivat tai katosivat? Minustako johtuen vai huolimatta? [--] Jukka Kostiaisen romaani vie matkalle niin Pärnun talveen 2015 kuin kaupungin muinaiseen historiaan 1600-luvun lopulle. Teoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2017 (Tallinna Kustannus). Romaanin itsenäinen jatko-osa Rökskär [Driimland 2] ilmestyy piakkoin.