Sarvikiela

Saamelaistyttö Aino odottaa malttamattomana koulun alkamista. Se merkitsee erämaakylässä kasvaneelle suurperheen lapselle muuttoa suomalaismaailmaan, pois kotoa, eroa isästä ja äidistä. Seuraavan kerran tyttö pääsee kotiin vasta jouluna. Seitsenvuotiaan suomalaistuminen on alkanut. Sarvikiela kertoo Ritakoskessa jokiveneessä isänsä käsiin syntyneen saamelaistytön tarinan. Aino kasvaa ja muuttuu Ritaksi. Koti-ikävä kulkee tytön mukana silloinkin, kun hän aloittaa lukion kaupungissa. Suku on Ritan elämässä keskeisellä sijalla, niin kuin saamelaisilla yleensä. Isän kuolema käynnistää nuoressa tytössä suojeluvaiston. Äidistä ja pikkuveljestä pitää huolehtia. Pirtin uuni ei saa kylmetä, ikkunat jäätyä. Rita löytää äitinsä uudella tavalla vasta sairaalan rautasängyn äärellä. Tytär muuttuu äidiksi, äiti lapseksi. Vuosikymmenten mittainen ikävä sulaa pois. Rita tunnistaa kadonneeksi luulemansa sanat. Saamenkieli löytyy pala palalta. Ritakosken tyttö tuntee itsensä kokonaiseksi vasta Kutturan kultavainioilla, synnyinjoen sylissä.