Oopperan grilli

Oopperan grillillä todellisuus tiivistyy. Kadunmiehen ja ballerinan on tultava toimeen keskenään, muuten heidät hukka perii. Woke, cancel, Ukrainan pommitukset ja runoilijan kuolema. ”Tanssii kuin perhonen, pistää kuin ampiainen”, sanoi jo Cassius Clay alias Muhammad Ali aikoinaan. Sama sopii Kinnusen runoihin.

Oopperan grilli on Tapani Kinnusen (s. 1962) yhdestoista runokokoelma. Hänen runojaan on ilmestynyt käännöksinä Isossa-Britanniassa, Unkarissa ja Virossa. Kinnunen on palkittu Vuoden Kiilalla (2015), Varsinais-Suomen taidepalkinnolla (2016) ja Ukrin Vuoden kynällä (2019).

Tässä Tapani Kinnusen ensimmäisessä äänikirjassa Kinnunen lukee itse runot, Suonna Kononen esipuheen ja Juho Juntunen kansitekstit.

”Suomen parasta underground-runoutta.”
(Tommi Aitio, Kauppalehti)

””
(Matti Komulainen, Rytmi)

”Kulttikamaa.”
(Juha Siro, Aamulehti)

”Dieselrealismia.”
(Riiko Sakkinen, Espanja)

***

Tapani Kinnusen runoista sanottua

”Jos runokokoelma alkaa siitä, kun 'Lemmy Kilmisterin näköinen karju nousee bussiin' ja loppuu siihen, kun runon puhuja juo jääkaapista oluet ja lähtee kulttuuriväen suosimaan kapakkaan, on tuskin väärin kutsua sitä äijärunoudeksi.”
(Aino Frilander, Helsingin Sanomat)

”Tapani Kinnusen runoa luonnehtii kaksi varsin erilaista piirrettä, keveys ja kovuus. Runoja on vaivaton lukea, ne antavat väliaineettoman kyydin. Kokoelma on kuitenkin kaukana hahtuvanohuista runohattaroista. Säkeet lentävät kulmahiomakoneen voimalla, hehku polttaa kuin ahjossa pajavasaran alla. Runoydin on kolisevan katu-uskottavaa, tuntuvin sattumin muljahtelevaa miehistä ravintoa, kuulua Tapani peltipurkkiruokaa.”
(Matti Saurama, Demokraatti)

Ilmaisun siistiytyminen suhteessa varhaistuotannon rokkenrolliin ei onneksi tarkoita runontylsymistä. Kinnusen kielen rytmi on edelleen säksättävän tylyä ja varjot jyrkkiä. Teoskokonaisuus on tiivis eikä täyteainesta ole nimeksikään.
(Miikka Laihinen, Turun Sanomat)

”Tapani Kinnusta (s. 1962) on kutsuttu Turun Charles Bukowskiksi. Määritelmä ei ole kovin tarkka, vaikka Kinnusen runoista löytyykin bukowskilaista rappioromantiikkaa ja tarkkoja huomioita alakulttuurin ilmiöistä. Kinnunen on kuitenkin Bukowskia monipuolisempi.”
(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato)