Oikotiet

Poika ja koiranpentu ovat hyviä kaveruksia. Luvattomilla teilläkin, silloin kun äidin silmä välttää. Myöhemmin pojan on pärjättävä yksin, metsäreissuilla ja hiihtokilpailuissa, ja sittemmin armeijassa kun luvattomilla retkillä on kaverina toinen varusmies. Kivimurskaamolla karskissa työmaaporukassa ja keski-ikäisenä pikkukihona, liftarityttöjen ja sisuuntuneiden mummojen pompoteltavana. Hyvä ja täysi elämä kuitenkin.

Pentti Jokisen esikoisteoksessa elämänmeno on paljasta, ronskia ja sievistelemätöntä. Tummana häilähtävän varjon katveesta 1950-luvun maaseudulta vie useampikin oikotie eräänlaisiin kohtalon solmukohtiin. Aistivoimainen teksti sulkee sisäänsä, puheenparsi tuntuu tuttuakin tutummalta.