Odotus

”Kohdun seinämät ovat jo niin ohentuneet, että häntä voi tunnustella vatsan ulkopuolelta ja hänen pieni kätensä osaa jo reagoida kosketukseen. Hän on pian valmis tulemaan maailmaan, joka on hänelle shokki äänineen, valoineen, kosketuksineen. Hän tuntee pian toisen ihmisen ihon. Kenen se on?”

Tämä on kertomus kahden naisen kohtaamisesta uuden elämän kautta. Tilanne oli molemmille käänteentekevä, haaste, joka oli otettava vastaan silloin, kun sitä vähiten odotti tai toivo oli jo täysin hiipunut. Molemmat tiesivät, että heidän tulevaisuutensa tulisi muuttumaan ratkaisevasti uuden elämän vuoksi, mutta molemmat halusivat antaa hänelle mahdollisuuden.

”Havahduin ääneen. Edessäni riippuvasta kukasta tipahti lehti, syksyn kellastama, elämänsä elänyt. Samassa tunsin, kuinka poskilleni vieri kyyneleitä, kylmänä ja kosteana ketjuna, jonka sidoin sydämeni ympärille kuin mustan surunauhan eikä kukaan pystyisi sitä enää avaamaan...tai ainakin silloin niin luulin.”