Meän tapa puhua

Miten Suomen tornionlaaksolaisnuoret hahmottavat kotiseutuaan kielialueena? Mitä meänkieli heille tarkoittaa? Millaisia ovat ne mekanismit, jotka pitävät elinvoimaisena niin väkevän murrepiirteen kuin jälkitavujen h:n (lähethäänkö sauhnaan)?

Tutkimuksessa tarkastellaan pellolaisnuorten samaistumista kotiseutuunsa ja heidän alueellisen identiteettinsä rakentumista murteen käytön ja murretietoisuuden kautta. Murteen käyttöä, kielitietoisuutta ja tapoja puhua kielellisestä identiteetistä peilataan eroihin, joita tutkimuksessa ilmenee nuorten ympäristösuhteissa.

Teos tarjoaa uutta tietoa kielentutkimuksen ja maantieteen kentälle sekä Tornionlaakson alueesta kiinnostuneille. Kirja avaa kieliasennetutkimuksen metodisia periaatteita ja ratkaisuja, joten teos soveltuu myös oppikirjaksi sosiolingvistiseen asennetutkimukseen.