Lyö maahan ...

Maailmassa on tapahtunut paljon erehdyksiä, joita ei enää luulisi lapsenkaan tekevän. Miten koukeroisia, etäisiä, kapeita, hankalia, kauas syrjään vieviä polkuja ihmiskunta onkaan kulkenut, pyrkiessään ikuisen totuuden perille, vaikka sen edessä on ollut suora tie, leveä kuin käytävä, joka johtaa ruhtinaan loistavaan palatsiin. Se on leveämpi ja upeampi kaikkia muita teitä, aurinko siihen paistaa ja yöllä tulet sitä valaisevat, mutta ohi tämän suoran tien ihmiset ovat kulkeneet synkässä pimeydessä. Monta kertaa heidät on ohjannut taivaista tullut valaistus oikealle tolalle, mutta sittenkin he ovat hairahtuneet ja eksyneet syrjään, saattaneet joutua keskellä kirkasta päivää tuollaisille tiettömille takamaille, saattaneet uudelleen päästää sumua toinen toisensa silmiin ja tavoitellen virvatulia joutua pohjattoman kuilun partaalle, siellä sitten kauhistuen kysyäkseen: "Mistä pääsee ulos, missä on tie?"
- Kuolleet sielut, Nikolai Gogol v.1809-1852

Totuuden etsintä on kiehtovaa ja jännittävää kuin minkä tahansa aarteen etsintä. Tämän aarteen löytäminen on kiehtonut ihmisiä kautta vuosisatojen. Etsijät uskovat sen ratkaisevan ihmiskunnan ongelmat.
Ovatko Jehovan todistajat ainoana uskontokuntana löytäneet sen? Tähän johtopäätökseen tulee kirjan kertoman perheen isä. Miksi perheen poika alkaa kuitenkin epäillä isänsä löytämän aarteen aitoutta?

Kirja on romaanin muotoon kirjoitettu elämäkerta isän ja pojan totuuden etsinnästä. Kertomus pyrkii osoittamaan syyn totuuden etsintään, kuten myös syyn epäillä löydettyä totuutta. Se perehdyttää lukijan Jehovan todistajien teologiaan ja heidän oppihistoriaansa ainutlaatuisen yksityiskohtaisesti. Se havahduttaa huomaamaan, miten suuri vaikutus tällä teologialla on ihmisen elämään. Kuten myös sen, mitä ongelmia seuraa siitä, jos usko alkaa pettää.