Kun huumeet tulivat Helsinkiin

Kyse on elämästä ja kuolemasta!

Helsingissä syttyy 1966 sota, jota johtaa yläluokan rouva tukenaan äitijoukko. Vastassa kansainvälinen huumerikollisuus otteessaan kadun nuoret. Vihreän Keitaan tarina on ihmeitä ja pettymyksiä, pääosassa ihmiset, jotka uskovat muutokseen.

Vietnamin sota nousee otsikoihin 1960-luvulla. Suomen maaseutu tyhjenee, väkeä muuttaa kaupunkeihin ja Ruotsiin. Helsingin asematunnelissa kokoontuu nuoria, joille tarjotaan outoja aineita. Huumerikosten määrä satakertaistuu kolmessa vuodessa.

Huumeet eivät ole uutuus. Sota jo toi Saksan ihmelääkkeet. Lääkintälaukuista löytyi piristeitä myös rauhan ajan paineisiin. Aineet nousevat nyt otsikoihin. Kodittomia paleltuu kuoliaaksi Helsingissä. Kansainvälinen bisnes liikuttaa rikollista rahaa.

Sisustustaitelija Ella Grönroos tunnetaan Helsingin piireissä, hän puhuu eurooppalaisia kieliä ja johtaa äitikerhoa, joka haluaa parantaa maailmaa. Grönroos on tutustunut Yhdysvalloissa huumenuorten kristilliseen kahvilaan. Hän alkaa järjestää iltoja Colombian kahvilassa Helsingin keskustassa. Nuoria tulee kadulta, pian heitä on lähes tuhat. ”Jeesus-baari” on jengiläisten tukikohta syksystä 1966. Sinne saa poiketa ilman ehtoja, talo tarjoaa kotoisan teen. Siltä näytti. Oikeasti huumejengien tilanne oli karu.

Vihreän Keitaan apu oli yksinkertaista. Sana levisi. Näin käynnistyi liike, Suomen ensimmäisen huumejärjestön tarina, joka jatkuu. Sillä huumeet ovat taas lisääntymässä, nopeasti.

Tapani Ruokanen on palkittu journalisti, tietokirjailija ja teologi. Hänet muistetaan myös Suomen Kuvalehden pitkäaikaisena päätoimittajana.