Kopekka

Sotien jälkeen maahan on palannut vihdoin rauha ja kaikki on muuttunut.
Rantalan talossa kaikki on muuten ennallaan, mutta tekevät kädet ovat poissa. Nuori emäntä Aino ymmärtää, että päivä kerrallaan on jaksettava, ei ole vaihtoehtoa.
Aino tutkii isän viime töikseen korjaamaa navetan ovea. Kukahan tuonkin rivan seuraavalla kerralla osaa korjata? Mielessä kaihertaa jatkuva huoli, miten minä jaksan, mutta vaihtoehtoa ei ole. Mihin me menisimme, meidän on selvittävä.
Kunnan esimies tulee tarjoamaan taloon kasvatiksi keskenkasvuista inkeriläispoikaa, jalanjatkoksi Eemille, jonka jalka oli jäänyt sodan ankarissa taisteluissa Kainuun korpeen.
Valde-pojan taloon tulo virkistää elämää ja vuosien kuluessa he kiintyvät toisiinsa, jota viimeinen koettelemuskaan ei horjuta.