Ilman valttikortteja

Teos on kirjoittajan isän, Pentti Olavi Tiilikaisen (1924–2008) kontekstuaalinen elämäkerta. Tiilikainen syntyi Simpeleen teollisuusyhdyskunnassa mutta jäi täysorvoksi ja sijoitettiin lastenkotiin vieraalle paikkakunnalle vanhempiensa kuoltua. Näistä vaiheista ei hänellä itselläänkään ollut juuri tietoa. Elämän valttikortteja, ”oli isä ja äiti mulla, oli koti niin turvallinen”, ei hän lapsena saanut, joten selviytymistarinasta on kysymys.

Pentti Tiilikainen oli tarkka havaitsemaan kokonaisuuksia ja ymmärsi asioissa selittämättömän näkymättömän käden sijasta olevan eri intressejä ja keskinäisiä riippuvuuksia. Niissä paljastui vallankäytön ja talouden näkökulma. Niinpä hän usein näki ihmisen osan maailmassa ”meidän herrojemme muurahaisena”. Hänen elämäntarinansa oikeutti toimimaan todellisena kokemusasiantuntijana tässä asiassa.

Kokemukset yhteiskunnan murrosvaiheissa ovat tärkeää monivaiheisen elämäntarinan syntymiselle. Olennaista on kuitenkin sen kuvaaminen, miten näistä myllerryksistä yksittäinen ihminen on selvinnyt. Voi kuvitella, että tämä olisi myös itse päähenkilön näkökulma asiaan.