Elämä vaatii uhrinsa

Elämä vaatii uhrinsa on Sulo Rampan kolmas kirja. Se kuvaa edellisen tavoin elämää sodan päättymisen jälkeisessä Suomessa.

Kirja on ennen kaikkea miehinen kertomus sodan jälkeisistä ajoista. Asepalveluksen suorittamisesta aikana, jolloin suurien sankaritekojen kausi oli auttamatta jäänyt taakse. Jäljelle jäi arjen sankaruus, jota suomalainen varusmies on osannut aina arvostaa. Lujilla olivat myös ne nuoret miehet, jotka eivät ihan sotaan asti ennättäneet. He joutuivat astumaan aikuisten saappaisiin inhimillisesti katsoen liian varhain.

Sulo Rampan kirja on jälleen selviytymistarina. Sitä voi täydellä syyllä luonnehtia myös perheen tarinaksi. Se on ylistys suomalaisten väkevälle uskolle siitä, että uusi sukupolvi jatkaa isien ja äitien työtä ja saavuttaa sellaista, josta nämä eivät osanneet edes uneksia. Rakkaansa menettäminen on Sulo Rampan miehille ylivoimaisen raskas koettelemus. Se on eräille suurempi taakka kuin he jaksavat kantaa. Kirjan pohjavire ei kuitenkaan ole synkkä, sillä enemmän on niitä, jotka jaksavat ja haluavat luottaa tulevaisuuteen. Tiivistunnelmaiset luontokuvaukset sekä ihmisten kanssakäymisen lämmin huumori ovat kirjan hykerryttävintä antia.