Ei ole täällä mitään pysyvää

Rovasti Veijo Järvisen ja Seppo Laakson ystävyys alkoi työtoveruutena Harjavallan seurakunnassa, mutta syveni sen jälkeen ystävyydeksi ja jatkui yli neljänkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrella he kävivät jatkuvia syvällisiä keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Kun elämänsä viimeisen vuoden hoitokodissa asunut Veijo Järvinen tiesi aikansa käyvän vähiin, hän ehdotti yhteistä kirjaa, jonka aiheena olisi luopumisen koulu.

Miehet tapasivat toisiaan hoitokodissa, jossa 80 vuotta lähestyvällä, Harjavallan kirkkoherran virasta eläköityneellä ja leskeksi jääneellä Veijolla oli aikaa pohtia perimmäisiä kysymyksiä:
Kuka minä olen?
Minne olen matkalla?
Mitä tarkoittaa raamatullinen kehotus ”toimittaa talonsa”.

TÄMÄ KIRJA on koottu ystävysten välisistä keskusteluista ja erityisesti Veijon ajatuksista ja kokemuksista lähdön lähestyessä.
Kirjan valokuvat on kuvannut Veijo Järvisen pojantytär Veera Järvinen perheelle rakkaassa vapaa-ajanpaikassa Köyliössä. Ne kuvittavat omalla tavallaan ikuista kertomusta siitä, ettei täällä ole mitään pysyvää.