Aurinko älä laske

Aurinko älä laske on Maaria Leinosen kuudes runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1987.

SISÄLLYS

Valoa kohti

I
Bussipysäkillä
Nyt olen odottanut
Isänpäivä
Keltainen jaffapullo
Se on taas perjantai
Avain I-IV
Omaasi vain raihnas ruumiisi
Veljeni lattiantasalta
Eräs in memoriam
Siinä unessa
Suurmies kuoli
Vain yksi päivä
Itkun armo
Kova elämä

II
Viesti on lähetetty
Valo
Toisille annetaan kaikki kauneus
Pitäisi sanoa
Sanan saarna muuttunut
Käskyt - toisin sanoen
Harvoin kuohuvat Betesdan lammikot
Sanon kuinka on
Sadussa
Paljon enemmän

III
En sano että ymmärrän
Kuuntelen ihmetellen
Aurinko, älä laske
Katsoit kuilusi pohjaan
Katsoo kuvaansa
Kuuntelet mykkää huutoa
Kobolttikanuunan alla
Jokaisen Golgatan juurella
Pakko katsoa totuutta
Vielä tämä aamu
Niin lähellä rajaa

IV
Tältä siis tuntuu
Miksi puhuisin kipuni
Kävelin sateeseen
Kun palasin
Ehkä se oli helpompaa
Et ikävöi, katu
Yö
Aurinko, herää jo
Elämä mennyt etsimiseen
Reetriikka Ruotsalainen
Pääsiäinen I-III

V
Arkipäivän pienet ilot
Kävelin metsään
Lokakuinen aamunavaus
Niin kylmää
Lapsena
Kärsin puiden puolesta
Sinivuokot
Thsernobylin jälkeen
Istuta omenapuita
Pilvet ovat tummuneet
Käännän kasvoni aurinkoon

VI
Toivo on meille annettu