Ajatusteni Afrikka

Keväällä 1989 Suomi lähetti Namibiaan rauhanturvapataljoonan, johon kuului 886 miestä. Tuohon Afrikan viimeisen siirtomaan itsenäistymisvalvontaoperaatioon, UNTAG:iin, kutsuttiin suuremmalti osin jo ennestään rauhanturvatehtävissä olleita miehiä. Mutta joukossa oli myös ensikertalaisia. Kaikille heille vuosi eteläisessä Afrikassa sekä operaation onnistuminen – jopa YK:n historiassa ainutlaatuisesti – oli mieleenpainuva kokemus. Kirjoittaja palveli Suomen pataljoonan 2. jääkärikomppaniassa. Tuon komppanian vastuualue sijaitsi Namibian pohjoisrajalla, Caprivin käytävän länsipäässä. Alue rajoittui pohjoisessa Angolan rajaan ja etelässä Botswanan rajaan. Koko pataljoonan alue oli leveydeltään 700-800 km pitkä kaistale. Kirja kertoo rauhanturvajääkärin vuodesta päiväntasaajan eteläpuolella, sekä joukkueellisesta miehiä Buffalossa ja Grootfonteinissa. Se kertoo pohjoisen miehen suhteesta valtavaan Afrikkaan sekä erottamattomista Buffalon veljistä. Huhtikuussa 1990 suomalaisten rauhanturvaajien tehtävä, Namibian vaalien ja itsenäistämisen suojaaminen, oli täytetty.