Olin sulle hyvä ja sä käytit sitä hyväksi

Luukas on ikuinen ilopilleri, se kävelevä auringonpaiste. Luukas menee kesäksi isovanhempiensa luokse Kaislamäelle. Vaikka hän kuinka kovasti haluaakin viettää isovanhempiensa kanssa aikaa, ajatus pienestä tuppukylästä keskellä korpea ei houkuttele. Siellä hän kuitenkin törmää suojamuurin omaavaan poikaan. Pojan surulliset, kylmät silmät vangitsevat Luukaksen katseen. Hänen on pakko saada tutustua poikaan. Se on vain hankalaa sillä tuo poika on Micke Saari. Kaislamäen paha poika - tai niin hän antaa kaikkien ymmärtää. Todellisuudessa hän on kuitenkin vain särkynyt poika, joka pelkää olla oma itsensä. Mitä heidän kahden välillä tapahtuu? Onko Luukas löytänyt elämänsä rakkauden?