Vanhan testamentin selitysraamattu V

Vanhan testamentin selitysraamatun viidennessä osassa jatketaan loppujen profeettakirjojen selityksiä ja luodaan katsaus, millä tavalla apokalyptinen Vanhan testamentin kirjoitusten tulkinta syntyi juutalaisuudessa ennen Jeesuksen aikaa. Ilman Vanhan testamentin apokalyptista tulkintaa ei Uuden testamentin sanomaa kyetä ymmärtämään oikein. Siksi Vanhan testamentin selitysraamatun viidennessä osassa luodaan läpileikkaus siihen, kuinka Israelin kansallinen usko Jahveen murtuu Jerusalemin hävitykseen ja pakkosiirtolaisuuteen. Tämä tulee näkyviin Valitusvirsissä, jossa tulkitaan Jerusalemin hävitykseen johtaneita syitä ja uumoillaan kaiken tuhoutumista. Jerusalemin tuhoutuminen ei kuitenkaan ollut israelilaisen jahvismin päätepiste, vaan mahdollisuus uuteen alkuun. Uusi alku ei kuitenkaan ollut enää paluuta vanhaan ja menneeseen, vaan israelilaisesta jahvismista kuoriutuu esiin monoteismi, jonka mukaan kaikki kansat tulevat lopulta palvelemaan Israelin Jumalaa.
Vanhan testamentin selitysraamatun viidennestä osasta löytyvät selitykset Valitusvirsien lisäksi Hesekielin ja Danielin kirjoihin sekä kahteentoista pikkuprofeettaan. Hesekielin kirjassa pakkosiirtolaisuuteen viedyn kansan tulevaisuus on muotoiltu selkeänä tapahtumasarjana Hes 34-48, jonka tulevaisuuden näkymiä sitten seurataan pitkälti varhaisessa juutalaisessa apokalyptisessa kirjallisuudessa. Toinen merkittävä kirja on Danielin kirja, joka Vanhassa testamentissa edustaa ainoana juutalaista apokalyptista kirjallisuutta. Se antaa hyvän kuvan ymmärtää, millä tavalla varhaiset juutalaiset ymmärsivät Vanhassa testamentissa olevia profeettojen lupauksia. Pikkuprofeettojen kirjoissa seurataan usein Hesekielin kirjan tulevaisuuden näkymiä ja pyritään myös selittämään, mikseivät ne toteutuneet pakkosiirtolaisuudesta paluun yhteydessä.
Monet Uuden testamentin tekstit liittyvät profeettakirjoissa oleviin vielä täyttymättömiin toiveisiin. Toiveet nähdään osaltaan toteutuneiksi Jeesuksen elämässä ja niiden lopullista täyttymistä odotetaan Jeesuksen takaisinpaluun yhteydessä. Siksi Vanhan testamentin selitysraamatun viidennen osan selityksissä ja useissa ekskursseissa tehdään tarkempaa selkoa siitä, millä tavalla ensimmäiset kristityt sanoittivat evankeliumin sisällön profeettakirjojen sanomalla. Toinen tärkeä painopiste ekskursseissa on se, millä tavalla varhaiset kristityt sanoittivat oman maailman lopunajan odotuksen teemat Vanhan testamentin profeettakirjojen avulla. Kristillisen uskon ymmärtämiseen tarvitaan Vanhan testamentin profeettakirjoissa esitetyt Jumalan pelastussuunnitelman lupaukset: ”Jeesus selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Lk 24:27).