Suomen panssarijoukot 1919-1939

Kirjan eri luvuissa kuvataan Hyökkäysvaunurykmentin historia vuodesta 1919 vuoteen 1939 asti. Oleellisena osana on hyökkäysvaunun rakenne-, taistelu-, ampuma- ja huoltokoulutuksen kehittyminen. Samoin esitellään eri aikoina voimassa olleet valmiustehtävät. Panssarijoukkojen alkuaikojen taistelukoulutuksen perusteet kuvataan panssariaselajin ensimmäisen ohjesäännön - Ohjeita keveiden hyökkäysvaunujen käytössä ja ohjauksessa- avulla.

Kansallisarkiston Renault FT17 tankkia käyttäneiden joukkojen julkiset ja salaiset asiakirjat antavat uuden ja aikaisempaa laajemman pohjan suomalaisen panssarijoukon synnyn ja kehityksen tutkimiseen. Koko Renault ajan salaisen asiakirja-aineiston julkiseksi tulo antaa mahdollisuuden myös tuon ajan panssarijoukkojen sodan ajan valmistelujen ja tehtävien tutkimiselle.

Hyökkäysvaunujoukkojen komentajat ja päälliköt ovat joutuneet taistelemaan oman joukkonsa olemassaolosta ja kehittämisestä lähes koko panssarijoukkojen toiminnan ajan. Kirjassa selviää pian Hyökkäysvaunurykmentin perustamisen jälkeen alkanut ikuisen rauhan uskoon perustunut panssarijoukkojen alasajo. Sodan uhka 1930-luvun puolen välin Euroopassa herätti uudelleen ajatuksen hyökkäysvaunujoukkojen tarpeesta sekä kalustollisesta ja organisatorisesta kehittämisestä. Hyökkäysvaunujen merkitys suojajoukkojen osana heti sodan uhan alussa nähtiin tärkeäksi.

Kauan jatkuneen hyökkäysvaunujoukkojen alasajon seurauksena Suomella ei talvisodan syttyessä ollut juurikaan taistelukelpoista panssarijoukkoa. Talvisodan sotasaalis mahdollisti panssarijoukkojen kehittämisen taistelukelpoiseksi pataljoonaksi. Jatkosodan sotasaaliin turvin panssarijoukko kasvoi lopulta teholtaan ja toiminnaltaan merkittäväksi Panssaridivisioonaksi.