Pyhän Olavin polulla

Trondheimiin matkaavien joukko itki, nauroi ja lauloi. Tunturien tuulisilla paljakoilla hämmästeltiin, mikä energia ja tavaton voima sisältyi näiden - jo kuolemaa maistaneiden - liikkeisiin.

Tyypit eivät olleet selviytyneet elämästään ilman itsensä kovettamista. Hintana kiillotetusta kuoresta olivat pinnan alle sysätyt paineet, jotka johtivat ikäviin ylilyönteihin, kasvojen menettämisiin, jopa itsetuhoisuuteen. Miekkaa pidellyt käsi menetti otteensa, emäntäänsä totellut palkollinen tunnisti omat tarpeensa ja maailmalla riekkunut rockstara näki vaimon ja hylätyt lapsensa.

Taakse jäänyttä ei voinut muuksi muuttaa, mutta itkut ja vaeltajatovereihin nojaamiset merkitsivät näille sieluille paljon.

Tapani Tukiaisen yhdeksäs teos Pyhän Olavin polulla - pyhiinvaellus Sundsvallista Trondheimiin vie lukijan suomalaisillekin tutulle pyhän Olavin polulle. Patikoinnilla Norjan Trondheimiin pyhiinvaeltajan seuraan lyöttäytyy ruotsalaisen Lars Edebyn lisäksi kirjailijan tavaramerkiksi muodostuneita kuolleita: tasatahtia rinnalla kävelevä Juice ja Jerusalemin vaelluksellakin ohjaksia pidellyt Ruotsin pyhä Birgitta aseenkantajineen.