Viimeinen kesä

Satu ja hänen parhaat ystävänsä, Outi ja Mirre, viettävät kesää kotikylässään. He pyöräilevät, käyvät joessa uimassa, kulkevat metsässä. Syövät herneitä suoraan pellosta, autiotalon luota. Iltaisin poiketaan Kinon aulassa katsomassa aina samoja elokuvajulisteita. Jokelaisen juopot aikamiesveljekset yrittävät tilaisuuden tullen lyöttäytyä tyttöjen seuraan. Muiden joukossa ympärillä pyörivät myös RV ja hän josta en kirjoita - ja Musta, joka osoittautuu Jokelaisten veljenpojaksi. Kesän mittaan tytöt joutuvat pohtimaan omaa suhdettaan sekä Mustaan että toisiinsa. Menneisyydestä paljastuvat asiat lyövät myös kiilaa heidän väleihinsä. Paluuta aikaisempaan ei enää ole. Tarja Kristolan "Viimeinen kesä" on kuvaus kolmesta 15-17 -vuotiaasta tytöstä aikuisuuden kynnyksellä 1960-luvun maalaiskylässä. Päähenkilöiden välisten suhteiden oivaltava, dramatiikan ja huumorin värittämä kuvaus pitää lukijan otteessaan loppuun asti.