Vanhuus ei tule kello kaulassa

Vanhuus ei tule kello kaulassa
vaan päättyneen henkivakuutuksen
sekä kohonneen verenpaineen kanssa.

Eläkkeellä ne kiireet vasta alkavatkin.
Näin toteaa moni, kun eläkepäivät ovat koittaneet. Onhan se totta, sillä moni haluaa täyttää kalenterin järjestö- ja vapaaehtoistoiminnalla, viettämällä paljon aikaa lastenlasten kanssa tai antamalla apua omille iäkkäille vanhemmilleen.
Erilaiset harrastukset vetävät myös puoleensa, kun työaikana ei niille jäänyt aikaa. Kiirettä piisaa!

Vanhemmiten myös toiminnot hidastuvat niin, että kaikki ne askareet, jotka aikaisemmin sujuivat käden käänteessä, vaativat enemmän suunnittelua ja aikaa toteutuakseen. Vanhenemiseen liittyy monenlaisia kremppoja, vaivoja ja kolotuksia.

Elämän ilo ja kiitollisuus löytyy jokaisesta käsillä olevasta hetkestä. Elämä ei ole joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt vanhenemisen keskellä:
Se kaikki hyvä on löydettävä tästä hetkestä.

Näissä runoissa Risto Kormilainen käsittelee vanhenemista tuoreesta ja raikkaasta näkökulmasta, jossa ikääntyminen nähdään arjen keskellä myös leveän leikillisyyden kautta. Vanheneminen merkitsee uusien asioiden löytämistä ja seikkailua.