Tuulimyllyjä päin

Jyrki Lappi-Seppälän (s. 1945) muistelmat on yhden miehen huikea matka vinhana pyöriviä tuulimyllyjä vastaan. Alussa oli aineellisesti turvattu lapsuus etelähelsinkiläisessä porvarisperheessä tunnetun kokoomusvaikuttajan poikana. Sitten tuli pikatrippi suomalaisen elokuvan lapsitähtenä, lukiolaisena herännyt kapinamieli, opintojen rahoittaminen satamatyömiehenä ja kehitysmaiden vapautusliikkeiden tukeminen.

Mukaan on mahtunut matkoja eri puolille maailmaa ja toimintaa kansainvälisen Chile-solidaarisuusliikkeen kärkipaikoilla. Samalla on ponnisteltu oman maan ja yhteiskunnan muuttamiseksi, siitä kymmenen vuotta järjestäytyneen radikaalivasemmiston riveissä.

Oikeita töitäkin on pitänyt tehdä. Jyrki Lappi-Seppälä on ehtinyt olla päivätyössä kustannustoimittajana, kustantajana, taistolaiskirjapainon johtajana, kehitysyhteistyöprojektin koordinaattorina Väli-Amerikassa ja lopulta toistakymmentä vuotta EU-komission kieliasiantuntijana Brysselissä, Luxemburgissa ja Tallinnassa. Kutsu on käynyt myös Nobel-juhliin ja presidentti Kekkosen tulkiksi.

Ennen kaikkea Lappi-Seppälä on kuitenkin kielimies: palkittu kaunokirjallisuuden kääntäjä, joka on suomentanut muun muassa Luiz Ruffaton, Pablo Nerudan (Nobel 1971), Octavio Pazin (Nobel 1990), José Saramagon (Nobel 1998) ja Mario Vargas Llosan (Nobel 2010) teoksia. Käännöskavalkadin kirkkain helmi on kuitenkin Cervantesin romaaniklassikon Don Quijoten uusi suomennos.