Taipui vaan ei taittunut

Voimaa mereltä

Usein yksiksein
meren rantaan kävelin
istuin lämpimälle kivelle
siellä elämääni mietiskelin.

Aaltojen hiljainen keinunta
oli niin rauhoittavaa
auringon säteet aalloilla
kuin kauneimmat timantit.

Vain merelle voin kertoa,
miten on joskus raskasta,
miten voi olla niin julma
hän jota joskus rakastin

Pyyhin kyyneleeni
tunsin olevani taas vahva,
vielä joskus olen vapaa
kuin kivelle lennähtänyt Lokki.