Suomen postilaitos ja postivirkamieskunta autonomian aikana

Nykyisenä sähköisen viestinnän aikana ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka elintärkeä rooli postilaitoksella on yhteiskunnassa ollut; onpa sen kuvattu olevan kuin keuhkot ihmisruumiissa. Nyt postuumisti julkaistavassa OTK Pentti Wavelan (1942-2013) tutkimuksessa lukija pääsee tutustumaan autonomian ajan postilaitoksen hallintoon, toimintaan ja virkamiehistöön.
Postia kuljetettiin hevoskyydillä, laivoilla ja rautatieverkoston laajetessa yhä suuremmassa määrin junien postivaunuissa. Postilähetysten toimittaminen perille ajallaan oli ensiarvoisen tärkeää. Uutiskynnyksen ylitti eräskin tapaus, jossa aamupostissa saapuvaksi odotettu kirje kannettiin perille vasta klo 14. Tällaisia laiminlyöntejä kutsuttiin tuohon aikaan nimellä ”postisynnit”.
Postitirehtöörit, Hjalmar Lagerborg etunenässä, luotsasivat laitosta isällisesti ja puuttuivat pieniinkin yksityiskohtiin. Samaan aikaan postilaitos muuttui mannermaisten esikuvien mukaan organisoiduksi, ylijäämää tuottavaksi yleishyödylliseksi laitokseksi.
Pentti Wavela tutki autonomian ajan postihistoriaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen innostuksensa hallintohistoriaan huokuu lähes joka sivulta. Harvoin on tarjolla näin yksityiskohtaista kuvausta tsaarin ajan hallintokäytännöistä ja postilainsäädännön kehitysvaiheista. Samalla teos esittelee laajasti 1800-luvun postivirkamieskunnan rakennetta, koulutusta ja asemaa. Mukana on seikkaperäisiä henkilöhistoriallisia tietoja ja anekdootteja sekä niin konkreettisia kuvauksia työtavoista, että niitä lukiessa voi melkein aistia postivaunun tärinän ja sinettilakan tuoksun.