Rivien väleihin putoajat

Et ehkä muista minua.

Olen pikkukylän huoltoaseman pöydässä
yksin istuva, puoliksi juotua kahvikupillista
kuluneissa käsissäni hautova vanha mies.
Katselen ulos ikkunasta ja hyräilen hiljaa.

Olen punaisiin pukeutunut, vahvasti meikattu
kioskin myyjä, joka ei hymyile koskaan.
Aloitin työt täällä heti peruskoulun jälkeen.
Siitä on nyt kaksikymmentä vuotta.

Olen kauppakeskuksen keskusaukion nuori
feissari, jonka ohitit nopeasti kättäsi heilauttaen. Olen se vanha nainen, joka kaivoi lompakkoaan raivostuttavan hitaasti kaupan jonossa.

Olen kumarassa istuva, epämääräisen ikäinen ja rähjäisen näköinen mies bussikatoksen penkillä. Jalkojeni viereen on laskettu kauhtunut, harmaa reppu ja sormieni välissä käryää savuke.

Kaikki jotenkin leijuu, enkä ole koskaan
saanut mistään otetta, tiedättekö?

Tiedättehän?