Pölyllä on kasvot

Äidin puhelut toisen kaupungin sairaalasta pistävät vieläkin pasmat sekaisin. Tädin parturi-kampaamossa työskennellessä ei oikein tiedetä, onko tämä työpaikka vai välivaihe, kun tuli sitä latinaakin luettua. Kaupassa ollaan kuitenkin varmoja - vaikkei oikein tiedetä miksi - että kalatiskin miehen kanssa on maattava.

Jyri Vartiaisen lyhytproosateos Pölyllä on kasvot lähestyy erilaisia työn ja työttömyyden tiloja, joita jatkuva haaveellisuus halkoo ja rytmittää. Ajatukset sinkoavat arvaamattomin tavoin lähiympäristön ärsykkeisiin ja lapsuuteen,
mikä nyt milloinkin sattuu olemaan tärkeää ja lumovoimaista. Teos kuvaa monisävyisesti arjen rinnalla kulkevaa mielikuvituksellista ja fantasmaattista ainesta, joka rikkoo yritykset sopeutua toisten ehtoihin.

Vartiainen on lyhyen muodon mestari. Pölyllä on kasvot-teoksen tyyli sallii jokaisen lauseen jokaiselle sanalle sen kaipaaman painon. Vartiaisen proosa on yhtäaikaisesti välitöntä ja täysin hiottua, se raivaa lukijalle tilan, jossa voi vaeltaa yhä uudelleen kyllästymättä.