On kylmä, täällä palaa

Runoilijan ja vaikuttajan kaksi viimeisintä kokoelmaa. Yhteisniteen teemoja ovat kasvaminen, vanheneminen, rakkaus ja sen puute.

Paikallasi lemmenvuoteessa viipyy / vastasulaneen lumen tuoksu. / Talvehtinut himo, lapsen kinnas, / avattu viinipullo. / Pysyvää on muutos, menetykset, niin, / se mikä ei pysy. / Mikään valo ei ole kuten ihmisen valo. / Miksi valittaa että joki virtaa kohti merta, nämä / ihmeelliset rannat, ohi liukuvat.

Tässä teoksessa on Claes Anderssonin kaksi uusinta runokokoelmaa yksissä kansissa. Anderssonin runot ihastuttavat laajakatseisuudellaan, inhimillisyydellään ja lämpimällä huumorillaan.

Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran ruotsiksi nimellä Det är kalt, det brinner vuonna 2003 ja suomeksi 2004.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).