Nuoruuden teillä

Partiojäynä tarkoittaa hyvällä maulla tehtyä partiopilaa, josta tulee lopulta hyvä mieli. Jokainen partiolainen joutuu sen kohteeksi jossain vaiheessa; minä jo ennen partiouraani. Vuonna 1982, kun Vuosaari oli vielä iloinen pikku lähiö, kuului Satamasaarentieltä naurunpyrske; kaksi partiopoikaa mietti, miltäköhän tuokin aina siisti naapurin poika näyttäisi, jos hän rämpisi pimeässä metsässä kuin uitettu koira. Nämä Jusa ja Pete suuntasivat veijarimainen hymynkare poskillaan Vuosaaren kirkon nuorisotoimistoon ja kertoivat siellä päivystäneille partiotytöille, että heidän kaverinsa haluaa ehdottomasti liittyä partioon.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tämä kaveri muistelee ystäviään ja ihmettelee, koska lippukunnan merkki kului pois vielä kelvosta partiohuivista. Peiliin katsoessaan hän huomaa, että on tullut ehkä viisaammaksi vaan ei notkeammaksi; rämmitty on nimittäin metsissä, soissa, upottavilla keväthangilla ja vähän elämässäkin.

Syksyllä 2011 tämä naapurin kaveri kaivaa esille omat ja kaikki partiokololta löytämänsä päiväkirjat. Niillä sivuilla lapset ja nuoret kertovat innoissaan, kuinka koulupäivänsä jälkeen aikaansa viettivät ja kuinka lomillaan partioperheenä lomailivat. - Vieläkö voisin, vuosikymmentenkin jälkeen, tunnistaa nämä Vuosaaren lapset? En ehkä ulkonäöltä, mutta kyllä kuunnellessani heidän ajatuksiaan ja muistojaan. - Jotain pysyvää jäi heille jokaiselle kannettavaksi niistä hämäristä metsistä ja partiokavereiden kanssa koetuista hetkistä.

Partiotoiminta käynnistyi Vuosaaressa syksyllä 1960. Vuosaaren Vesipääskyt -lippukunta perustettiin 22.11.1961. Kirjan kirjoittaja Sami Lehto tuli toimintaan mukaan 1982, ja on mukana edelleen.