Merkkien kaupunki / City of Signs

Valokuvaaja Ismo Hölttö (s. 1940) on tullut tunnetuksi tarkkanäköisistä, mustavalkoisista kuvistaan. Hänen työllään on ollut suuri merkitys suomalaiselle valokuvataiteelle. Ismo Höltön peruskokoelmaksi kutsuttu henkilökuvasto syntyi runsaan kymmenen vuoden aikana 1961-71 Helsingin kaduilla ja uusissa lähiöissä sekä Itä-Suomessa.

Alkujaan kultasepäksi kouluttautunut Ismo Hölttö tuli valokuvauksen pariin aktiivisen harrastuksen kautta. Valokuvaus oli analogista ja pääosin mustavalkoista. Lopetettuaan käytännössä valokuvaamisen Hölttö ryhtyi maalaamaan ja siirtyi erityisesti croquis-piirtämisen pariin.

Vuonna 2023, nyt jo 83-vuotias Ismo Hölttö palasi valokuvaamiseen ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen. Kohteet löytyivät jälleen kadun maailmasta, mutta täysin aikaisemmista teoksista poiketen. Mustavalkoiset henkilökuvat ovat vaihtuneet abstraktiin värimaailmaan, kronikkaa tallettavasta valokuvaajasta on tullut satujen taiteilija.

Ismo Höltön uusista teoksista on koottu Mustan Taiteen julkaisema taiteilijakirja, ”Merkkien kaupunki / City of Signs”. Johdannon teokseen on kirjoittanut taidehistorioitsija Elina Heikka.

Taustalla on valokuvatekniikan digitaalinen siirtymä, joka loi edellytykset värien hallinnalle ja nopealle työskentelylle. Perinteinen kamera on vaihtunut älypuhelimeen. Valokuvauksesta on tullut uudella tavalla kuvaajan katseen jatke.

Kun menee riittävän lähelle, löytää rajattomasti yksityiskohtien kiehtovia kokonaisuuksia. Arkisten katukuvan elementtien - sähkökaappien, rännien, seinien ja lampuntolppien pinnoille syntyy ihmisen, ajan ja sään vaikutuksesta jälkiä, joista Hölttö sommittelee uudet teoksensa. Höltön oivaltavat valokuvat herättävät mielleyhtymiä niin erilaisiin eläin- ja ihmishahmoihin sekä taidehistorian kaanonin teoksiin ja tekijöihin.

Renesanssi käsitti maalauksen ikkunaksi todellisuuteen. Tämä on ollut pitkään myös valokuvauksen kivijalka. Leonardo da Vincin mukaan mielen voi avata uusille löydöille ”- - katsoessasi tahroja tai erilaisten kivilajien laikuttamaa muuria - -”. Kyse on näkemisen voimasta kuten valokuvassa aina.