Mange drom

Kaiken sen minkä sydämeni
puhuu, minä paperille kirjoitan,
Joskus on liian tuskallista edes
itse lukea noita sydämen suruja,
muistella vannottuja valoja,
hymy huulilla lausuttuja valheita
Vaan joskus on kirjainten juoksu
riemua tulvillaan ja kaikki elämän
kauneus piirtyy muistojeni paperille
Eihän minusta olisi ehjää tullut jos
en särkynyt olisi
Kaikki muu on ohikiitävää, häilyviä hetkiä,
helmiä kulkurin kaulanauhassa, vaan
rakkaus jää ja kaikki se hyvä
Niin kuin hevonen rauhassa rouskuttaa
iltaheinäänsä tallissa tietäen taipaleen
olevan jo päättymässä, samaa mielenrauhaa
tuntien lasken kynäni ja puhallan kynttilän sammuksiin
käpertyäkseni sijalle viereesi
rakas matkakumppanini, sydämeni ystävä
Kaikki se mikä on tehty olkoon niin
Armon aurinko kuivatkoon kulkijan kyyneleet