Kun kansa leikki kuningasta

Vuoden 1905 suurlakko alkoi Suomessa Venäjän sortotoimia vastustaneena kansanliikkeenä. Lakkoliike laajeni meillä nopeasti vapaushuumaksi, jossa vaadittiin sananvapautta, kokoontumisvapautta, työntekijöiden oikeuksia ja lopulta lähes kaikkea mahdollista hyvää kaikille.

Käsitykset lakon yleisestä merkityksestä ja saavutuksista ovat olleet alusta alkaen toisistaan poikkeavia poliittisilla ryhmillä. Mistä taisteltiin, mitä haluttiin saavuttaa ja mitä saavutettiin? Ketkä olivat näytelmän konnia, ketkä sankareita, ketkä taistelivat ihanteidensa mukaan, ketkä olivat pahaisia huligaaneja? Lakosta muodostettiin aikalaisille kolme hyvin erilaista kokonaiskuvaa; perustuslaillinen, suomettarelainen ja työväen lakkokuva, jotka noudattivat sitä tulkintaa, joka poliittisille liikkeille lakosta muodostui sen jälkimainingeissa.

Marko Tikka on koonnut suurlakosta tiiviin yleisesityksen, jossa lakkoa ja sen toimeenpanoa tarkastellaan eri näkökulmista keskittyen erityisesti Helsingin, Tampereenja Viipurin tapahtumiin.