Koronajenkka

Scifityyppisessä fiktiossa tutkijapariskunta ajautuu Pekingiin, kehittämään hoitoa maailmaa riivaavaan koronapandemiaan. He päätyvät työryhmään, joka muokkaa lääketieteen kehityksen nimissä ihmisen ja punaperseapinan, tai ihmisen ja borneonsian alkioista kimeereitä, ihmissikoja, ja ihmisapinoita. Koronapandemian haltuunotossa sikaihmisissä, ja apinaihmisissä tuotetut valkosolusiirteet, ja vasta-aineet osoittautuvat tehokkaiksi. Covid-19 pandemia osoittautuu ennakoitua sitkeämmäksi, koska viruksen mutaatiokyky on suuri, ja rokotteet, ja lääkkeet tahtovat jäädä sen kehityksestä jälkeen. Pandemiasta seuraa maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa kuolemaa, joko Covid-19-tautiin, tai nälkään. Pakolaisongelma tuo lähivuosina Suomeenkin 150.000 afrikkalaista muuttajaa. Pandemiasta hyötyvät laaketeollisuuden osakkeenomistajat tyhjiin lupauksiin pohjautuvien pörssikurssien nousun myötä. Kirja on lähivuosien tulevaisuusfantasiaa, ja se päätyy kertomaan lääketieteen mahdollisuuksista 2040-luvulla, jolloin kimeerit tarjoavat lähteen lihaksensiirteisiin, elimenkasvatukseen, raajan uusimiseen, tai vaikkapa hajuaistin parantamiseen. Samalla kirja on suomalaisen lääkärin, Jukka Kuusiston, ja uusiseelantilaisen tutkijan, Alice Birkenbergin rakkaustarina.