Kolmas elämä

Eläkepäivillä on aikaa ja vapaus tehdä itseä kiinnostavia asioita. Moni on sitä mieltä, että eläkkeellä kannattaa "lähteä liikkeelle" - muiden ihmisten pariin tekemään, harrastamaan ja osallistumaan. Yhä useammin työuran jälkeen vietetäänkin aktiivista ja vireää elämänvaihetta, kolmatta elämää. Sosiologi Ilka Haarni seurasi eläkeikäisten toimintaa eräässä pääkaupunkiseudun kaupunginosassa. Havainnoinnin ja haastatteluiden pohjalta hän esittelee ikääntyvien kaupunkilaisten osallistuvaa elämäntapaa: harrastuksia, omaehtoista toimintaa, vapaaehtoistyötä sekä yhdistys- ja vertaistoimintaa. Osallistumisen kirjon ohella teoksessa kuvataan eläkeikäisille tärkeiden tekemisen ja tapaamisen yhteisöjen piirteitä ja merkitystä. Teoksessa tuodaan esille osallistumisen antia ja sen tarjoamaa hyvinvointia. Etualalla ovat ikääntyvien omat näkemykset ja kokemukset. Teos sopii eläkeikäisten parissa työskenteleville, väestörakenteen muutoksia pohtiville sekä ikääntymisestä kiinnostuneille - ja varsinkin eläkkeelle jäämisen tueksi. "Mun elämä on täynnä ja semmosessa mallissa, että mä en ois ikinä kuvitellut vanhuutta tällaisena." Näin kuvasi kolmatta elämäänsä nainen, joka hoiti lastenlapsiaan, vesijuoksi ja käveli kunnostaan huolehtiakseen, oli mukana yhden yhdistyksen hallituksessa ja satunnaisemmin toisen toiminnassa, puuhasi sukukokouksen järjestelytoimikunnassa ja kirjoitti usein mielipiteitään lehtiin. Kuunnellessani häntä [...] jäin aluksi pohtimaan sitä, etteivät heidän tekemisensä välttämättä juuri poikenneet työikäisten tekemisistä, vaan arki koostui kovin samantapaisista asioista palkkatyötä lukuun ottamatta.