Keskellä ee mittää

Kukkaan mie oun?

Pienviljelliiemäntä susrajalta.
mies kuolunna syöppään veteraanina,
lehmänkatturoeta hoetelin,
pientä perunapelttoo kuopsuttelin.
Silleen yksin vuoskymmenet elelin,
runoja aikan kuluksi rustaelin.

Nyt kerrostalokopperossa menneitä muistelen,
pöytäluatikosta vanahoja runoja kaevelin,
uattelin teillehi niitä näytellä,
uussiihi vähän kyhätä,
ennen kuin dementikoksi tulen,
ja kaiehisilimillä huonosti luven,

Oesi se mukavata, jos lapsenlapsi vuotteeni vieressä,
pitäs mummon elämän syrjässä,
muistoissa hullun nuorruuvven,
sylissä väkevän rakkauvven.