Käentyttö

Kaipaan vanhoja rakennuksia,
taloja, kouluja, viljasiiloja.
Ummehtunutta puun tuoksua
ja punamaalin hilseilevää pintaa.
Kaipaan sinne, missä muistoni syntyivät.

Äidin kuoleman äärellä muistot vyöryvät Annin mieleen. Lapsuus ja koko eletty elämä näyttäytyy tilkkutäkkinä, jonka saumoista pursuaa monenlaisia tunteita ja tilanteita. Käentyttö on kuvaus äidin ja tyttären suhteesta. Se kertoo torjunnan, häpeän ja puhumattomuuden muureista. Se kertoo myös etäisyydestä ja lähelle pääsemisen kaipuusta.