Jänissuon valtias

Kalevi Sipolan eränovelleissa pohjoinen luonto näyttää kauneutensa ja julmuutensa; mitään ei tapahdu tarkoituksetta, ja erällä kävijän on siihen sopeuduttava. Osansa hän saa, kun erämaa sen antaa. Vaikka palatessa pyytäjän reppu näyttää usein tyhjältä, niin silti erämaa on elämän mittainen taival. Novellissa Valtava poikien kaipuu kuljettaa heidät niittykämpän ahtaudesta Kalliovuorten puumanmetsästäjiksi. Kalastuskertomuksessa Laineille kuvastui pala taivasta luonnosta vieraantunut mies löytää sydämeensä tallentuneen erämaan opetellessaan tammukan metsästystä: "Voiko tällaista enää olla olemassakaan?" Staalossa lähdetään akkain asialle hanhen pyyntiin. Avuksi lahjotaan koko metsän väki haltioineen kaikkineen, mutta kun Rietas asettuu repun katolle, niin... Tappajakarhu on etiäisineen ja saattomiehineen mystisiä sävyjä saava kertomus nuoren miehen ensiaskeleista omaan erämaahansa.

Kokoelman niminovelli Jänissuon valtias kertoo lyyriseen sävyyn kahden harmaantuneen ystävyksen metsällä käynnistä, jossa saalis ei äkkiä olekaan se tärkeä. Laukaus ja Laukauksen jälkeen kääntävät näkökulmaa; hetken ylimielisyys, ja luonto näyttää armottomuutensa, mutta aina joku voittaa. Läskisiivut kertoo talvisesta teeren pyynnistä Kivalojen kairoilla. Saalis on vähissä ja ankara luonto koettelee. Perskortti on jo mielessä, mutta erämaa pukkaa ässän kouraan, ja asettuuhan se teerikin lopulta ristikolle... Myrskytammukat-novellissa vanha uittomies muistelee tammukoita kalastellessaan nuoruutensa savottoja ja opastaa rämisevällä autolla mankan soidessa tullutta lapsenlastaan oman polkunsa päähän. Sipolan kieli on elävää ja rikasta, ja hänen moniulotteiset novellinsa kestävät tyhjentymättä useamman lukemiskerran. Kalevi Sipola (s. -46) on ollut esillä mm. Suomen kansan uusia runoja -julkaisussa ja Kaltio-lehdessä sekä julkaissut novelleja useissa antologioissa.

Hiski Vesihiisi ja peikkotyttö -saturomaani Paperiliiton lehdessä. Novellikokoelma Ristiinnaulitut ilmestyi 2012 (Atrain Kustannus).